Kipu, joka imaisi pimeyteen
Luulin tietäneeni mitä kipu on. Olen kokenut synnytyskivut, luusäryn, hermostoperäisen kivun, migreenisäryn, oksettavan säryn ja mitä näitä on. Aivokasvainleikkaukseen jälkeen aluksi oli toisenpuolen pääkipua ja erittäin huonoa oloa. Niiden yhdistelmä oli sekavuutta aiheuttava kokonaisuus. En ymmärtänyt välillä mistä puhutaan tai mitä pitäisi vastata kysymyksiin, mutta silti pystyi olemaan tässä hetkessä mukana. Se kipu oli hallittavissa lääkkeiden avulla. Tilanne muuttui, kun leikkauspinta repesi ja aivonestettä alkoi ensin tippumaan ja sitten kunnolla vuotamaan ulos kallosta. Jossain vaiheessa kaikkien hoitotoimenpiteiden ja pienten helpotuksen hetkien jälkeen kipu tuli hyökyaaltona ja imaisi sisäänsä. Kipu vei mukanaan syvään pimeyteen. Aika, paikka, todellisuus katosivat. Oli vain pimeyttä, ääretöntä pimeyttä ja kipua. Ihan kuin olisin ollut avaruudessa, jossa ei ollut tähtiä. Kipu imi alas kohti jotain tuntematonta. Kipu vaati kaiken ja enemmän. Ääretön kipu, joka ei tuntenut...