Häivähdys kuoleman läheisyydestä

Luulin tietäneeni mitä kipu on. Olen kokenut synnytyskivut, luusäryn, hermostoperäisen kivun, migreenisäryn, oksettavan säryn ja mitä näitä on.  Aivokasvainleikkaukseen jälkeen aluksi oli toisenpuolen pääkipua ja erittäin huonoa oloa. Niiden yhdistelmä oli sekavuutta aiheuttava kokonaisuus. En ymmärtänyt välillä mistä puhutaan tai mitä pitäisi vastata kysymyksiin, mutta silti pystyi olemaan tässä hetkessä mukana. Se kipu oli hallittavissa lääkkeiden avulla. Tilanne muuttui, kun leikkauspinta repesi ja aivonestettä alkoi ensin tippumaan ja sitten kunnolla vuotamaan ulos kallosta. Jossain vaiheessa kaikkien hoitotoimenpiteiden ja pienten helpotuksen hetkien jälkeen kipu tuli hyökyaaltona ja imaisi sisäänsä. Kipu vei mukanaan syvään pimeyteen. Aika, paikka, todellisuus katosivat. Oli vain pimeyttä, ääretöntä pimeyttä ja kipua. Ihan kuin olisin ollut avaruudessa, jossa ei ollut tähtiä. Kipu imi alas kohti jotain tuntematonta. Kipu vaati kaiken ja enemmän. Ääretön kipu, joka ei tuntenut...

 Muuta sana tästä blogista. Tammikuussa 2023 minulta leikattiin aivokasvain. Kasvain oli onneksi hyvänlaatuinen (meningeooma), mutta sen sijainti oli ongelmallinen. Kasvain vaurioitti oikeaa silmähermoa ja sen ympärillä olevia hermoja mm. kuuloa.  Leikkaus meni kaiketi hyvin, mutta siitä seurasi kaikenlaista. Itselle suurin jälkiongelma oli kallon vuotaminen. Leikkaushaavasta alkoi vuotaa aivonestettä oikein urakalla. Pää oli aivan tiltissä, kipu tuli hyökyaaltona, kaikki aistit olivat aivan sekaisin, oksetti ja tasapaino heitteli. Apua sain ja korjausleikkaus onneksi auttoi. Noina muutamana viikkona sairaalassa koin paljon erilaisia, erikoisia ja jopa surrealistisia hetkiä liittyen kuolemaan ja sen kautta elämään. Tämä blogi onkin minun keinoni pohtia kaikkia niitä tuntemuksia ja mietteitä, mitkä nousivat ja nousevat edelleen noista kokemuksista. Ja vaikka otsikko ja asiat nousevat kuoleman läheisyyden kokemuksesta, minä en ole pessimisti, enkä synkistelijä, vaan perimmiltäni...