Kuin sadepisaroita seitissä
Kun kipuni oli kovimmillaan ja oloni oli toivoton, havaitsin syvän mustan tyhjyydessä pieniä valon välähdyksiä. Mustan kipeyden keskelle saapui vesipisaroiden näköisiä helmiä. Helmet hohtivat hentoina sateenkaarenväreinä. Ne leijailivat hiljalleen ylhäältä alas minua kohti kuin lumihiutaleet. Ensin niitä oli vain muutama. Sitten niitä alkoi tulemaan lisää ja lisää. Ne saavuttivat toinen toisiaan ja alkoivat kiinnittyä toisiinsa muodostaen helmiketjuja. Pimeyden keskellä näky oli todella kaunis. Yhtäkkiä huomasin, että helmiketjut kiinnittyivät toisiinsa ja muodostivat alleni verkon. Se oli kuin hämähäkin seitti täynnä sadepisaroita sillä erotuksella, että pisarat olivat pehmeitä ja samalla vahvoja. Laskeuduin seitille ja minulle tuli turvallinen olo. Enää en pudonnut pimeän kivun syövereihin. Seitti kannatteli minua. Helmet kannattelivat minua. Toivottomuuden keskelle tuli toivoa oudolla, mutta niin kauniilla ja ihanalla tavalla. Minua kannateltiin. Ymmärsin, että en ole yks...